Liikunta

Liikunnan myönteinen merkitys MS-tautia sairastavien toimintakyvyn ylläpitämisessä on tieteellisesti osoitettu. Hyvä yleiskunto auttaa välttämään tulehdussairauksia sekä ylläpitämään tasapainoa, lihaskuntoa ja liikuntakykyä ja vahvistamaan henkistä hyvinvointia. On hyvä muistaa, että yksi sairaus ei tee immuuniksi muille sairauksille. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteja tai tuki- ja liikuntaelinsairauksia voidaan ehkäistä liikunnan avulla.

Liikunta ei lisää MS-taudin aiheuttamia vaurioita tai pahenemisvaiheita, joten sairastuneiden ei tarvitse välttää liikuntaa, vaan sairastumisen jälkeen omaehtoisen liikunnan aloittaminen tai jatkaminen on tärkeää. Fysioterapia tai muu kuntoutus ei vähennä liikunnan tärkeyttä, sillä liikunta tukee myös kuntoutusta. Joillekin äärimmäinen liikunta voi olla keino taistella sairautta vastaan. Liikunta ei kuitenkaan estä taudin etenemistä.

Säännöllinen liikunta kohottaa mielialaa, vaikka se olisi kevyttäkin. Siksi kannattaa lähteä liikkeelle vaikka vain vähän. MS-tautiin sairastuneet voivat harrastaa melkein kaikkia liikuntalajeja, mutta liikuntaharrastus tulee tarvittaessa soveltaa sairauden mukanaan tuomiin rajoituksiin ja muutoksiin. Harjoittelussa tulee huomioida liikkujan yksilölliset ominaisuudet, kuten sairauden aste, oireet, fyysinen kunto ja mitä lajeja on aikaisemmin harrastanut.

Oireita tulee tarkkailla liikunnan aikana ja sen jälkeen. Liikunta voi lisätä oireita tilapäisesti, mutta se ei ole vaarallista. Pitkällä tähtäimellä liikunta myös lieventää ja auttaa hallitsemaan joitain oireita. Vaikka liikunta väsyttää, jotkut kokevat, että liikunnasta on apua MS-tautiin liittyvän uupumuksen hallintaan.

Usein sairastunut voi käydä ns. normaaleissa liikuntaryhmissä, mutta saattaa olla että liikunnan järjestäjä ei tiedä mitään MS-taudista. Silloin on tärkeää kertoa ne asiat, jotka vaikuttavat omaan liikuntaan, esimerkiksi vesivoimistelun jälkeen voi tarvita apua altaasta noustessa. Sopivan liikuntaharrastuksen löytyminen ja parhaan hyödyn saaminen liikuntaryhmästä edellyttää keskustelua ohjaajan ja liikkujan välillä.

Joissain kunnissa on liikuntaneuvontapisteitä, joista saa tietoa mm. liikuntapaikoista ja -ryhmistä, liikunnan apuvälineistä ja mahdollisista alennuksiin oikeuttavista korteista. Kunnat järjestävät myös neurologisia sairauksia sairastaville soveltuvia liikuntaryhmiä. Lajeista suosituimpia ovat vesiliikunta, uinti, jooga, pilates, sauvakävely ja kuntosaliharjoittelu. Joukkuepeleistä suosittuja ovat esimerkiksi boccia ja sisäcurling. Venyttely on myös tärkeää, ja sitä voi tehdä kotona omatoimisestikin.

Liikuntaa voi harrastaa yksin tai ryhmässä, perheen tai kavereiden kanssa. Hyötyliikunta, kuten kotityöt, kaupassakäynti, puutarhanhoito ja luonnossa liikkuminen, ovat myös hyvää liikuntaa. Toisaalta MS-tautiin sairastuneet ovat kiivenneet Mount Everestille ja juosseet maratoneja. Hyvä tavoite on pysyä liikkeessä tavalla tai toisella.